Acetium-kapseli

Acetiumia suositellaan henkilöille, joilla on hapoton maha, hoitamaton tai krooninen helikobakteeri-infektio tai jotka joutuvat käyttämään haponestolääkkeitä.

Lähes sadalla tuhannella suomalaisella on helikobakteeri-infektion tai autoimmuunitaudin aiheuttama mahalaukun limakalvon vaurio (atrofinen gastriitti) ja toimintahäiriö (hapoton maha).

Hapoton maha on mahasyövän tärkein riskitekijä ja viimeaikaisten tutkimusten perusteella myös merkittävä riski ruokatorvisyövälle. Lisäksi lähes puoli miljoonaa suomalaista käyttää säännöllisesti mahahapon eritystä estäviä lääkkeitä, jotka myös aiheuttavat hapottoman mahan.

Biohit Oyj on kehittänyt yhteistyössä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa apteekista ilman reseptiä saatavan Acetium-kapselin, jolla voidaan torjua syöpää aiheuttavan aineen, asetaldehydin, vaikutuksia hapottomassa mahassa.

Acetiumia on saatavilla ilman reseptiä apteekeissa kautta maan. Lisätietoja saat myös osoitteesta www.acetium.fi

Lue täältä myös, kuinka voit itse vaikuttaa omaan asetaldehydialtistukseesi.


Lääketieteellinen tausta

Tieteellinen näyttö asetaldehydin vaarallisuudesta perustuu kymmeniin tutkimuksiin, joiden tulokset ovat yhdenmukaisia

Mitä suurempi on yksilön asetaldehydialtistus, sitä suurempi on myös hänen syöpäriskinsä.
1980-luvulla tehdyt koe-eläintutkimukset osoittivat asetaldehydin olevan mutageeninen ja karsinogeeninen koe-eläimille.  Näiden tutkimusten perusteella tutkijat esittivät jo 1990-luvulla, että asetaldehydi aiheuttaa mahdollisesti syöpää myös ihmisille ja että tällä perusteella altistuminen asetaldehydille pitäisi minimoida. Viimeisten 20 vuoden aikana tieto asetaldehydin karsinogeenisyydestä ihmiselle on lisääntynyt kumulatiivisesti.

Asetaldehydi liittyy lähes jokaiseen ruoansulatuskanavan tai hengitysteiden syöpätyyppiin

Lähes kaikkiin ruoansulatuskanavan ja hengitysteiden syöpien riskitekijöihin liittyy asetaldehydialtistus. Näitä riskitekijöitä ovat tupakka, alkoholi, huono suuhygienia, tietyt elintarvikkeet, tietyt asetaldehydin aineenvaihduntaan liittyvät perintötekijät ja tietyt sairaudet kuten hapoton maha. Näiden tekijöiden aiheuttamasta kumulatiivisesta kertymästä johtuen yksilön asetaldehydialtistus voi pahimmillaan ylittää sallitun ”turvarajan” monituhatkertaisesti.

Voimakkaimpana asetaldehydialtistus kohdistuu yläruoansulatuskanavan alueelle (suu, nielu ja ruokatorvi). Merkittävä asetaldehydialtistus kohdistuu myös mahalaukkuun ja paksusuoleen. Tupakansavun asetaldehydille altistuvat eniten kurkunpää ja keuhkot.

Tupakoivilla alkoholinkäyttäjillä on suurin sairastumisriski

Vahvin näyttö asetaldehydin karsinogeenisyydestä ihmiselle on saatu kahdesta toisiaan tukevasta ihmisen perimään kohdistuvasta havainnosta. Yksittäisestä pistemutaatiosta johtuen sadat miljoonat aasialaiset altistuvat aina alkoholia juodessaan syljen välityksellä 2-3 kertaa normaalia korkeammille asetaldehydipitoisuuksille. Mutaatiota kantavien alkoholinsuurkuluttajien riski saada yläruuansulatuskanavan syöpä on monikymmenkertainen niihin verrattuna, joilla tätä mutaatiota ei ole.

Syöpäriski on suurin, jopa yli 300-kertainen, tupakoivilla alkoholin suurkuluttajilla, mutta riski on merkittävästi lisääntynyt myös normaaleilla alkoholinkäyttäjillä ja jopa niillä, jotka eivät käytä varsinaisia alkoholijuomia lainkaan. Jälkimmäiset altistuvat asetaldehydille todennäköisesti erilaisten elintarvikkeiden välityksellä.

Perintötekijät ja asetaldehydi liittyvät toisiinsa

Toinen syöpäriskiä lisäävä perintötekijä kohdistuu eurooppalaista alkuperää oleviin väestöryhmiin. Heistä 10–20%:lla esiintyy geenimutaatiosta johtuva lisääntynyt kyky tuottaa asetaldehydiä alkoholista sylkeen ja mahdollisesti myös paksusuolen sisältöön. Mikäli he ovat alkoholin suurkuluttajia, heidän riskinsä saada yläruoansulatuskanavan tai paksusuolen syöpä on 2-4-kertainen niihin verrattuna, joilla tätä geenimutaatiosta johtuvaa entsyymin lisääntynyttä aktiviteettia ei ole.

Viranomaiset sallivat asetaldehydin lisäämisen elintarvikkeisiin

Tieteelliseen näytön perusteella tutkijat ovat jo lähes 20 vuoden ajan esittäneet, että ihmisten altistuminen karsinogeeniselle asetaldehydille pitäisi minimoida. Viimeisen kymmenen vuoden aikana epidemiologisista, geneettisistä ja biokemiallisista tutkimuksista kertyneen näytön perusteella WHO:n asettama asiantuntijapaneeli (IARC) totesi lokakuussa 2009, että asetaldehydi on tupakkaan ja asbestiin verrattavissa oleva I-luokan karsinogeeni ihmiselle.

Elintarvikkeiden lisäaineiden turvallisuudesta vastaava YK:n ja WHO:n asettama asiantuntijatyöryhmä antoi vuonna 1998 asetaldehydille ns. GRAS-luokituksen (’Generally Regarded As Safe’). Tämä edelleenkin voimassa oleva päätös sallii asetaldehydin lisäämisen elintarvikkeisiin. Vuonna 2005 Euroopan elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaavat viranomaiset (EFSA = European Food Safety Authority) julkaisivat yhtenäisen koe-eläintutkimuksiin perustuvan menetelmän, jonka perusteella kaikille syöpää aiheuttaville aineille tulisi laatia yhdenmukaiset riskiarviot.

Asetaldehydille pitäisi säätää turvarajat

Vuonna 2009 saksalais-kanadalainen tutkijaryhmä käytti tätä menetelmää arvioidessaan eurooppalaisiin juomatapoihin liittyvää asetaldehydin aiheuttamaa syöpäriskiä. 
Arvion perusteella normaalipainoisen 70-kiloisen ihmisen päivittäinen asetaldehydiannos ei saisi ylittää 0,4 milligrammaa.

Tällä perusteella yhdenkään alkoholijuoman tai elintarvikkeen asetaldehydipitoisuus, jota käytetään n. 100 ml päivittäin, ei saisi ylittää 50 μmol/l. Kyseinen ”turvaraja” vastaa hyvin asetaldehydin mutageenisyystutkimuksista saatuja tuloksia ja lisäksi juuri vastaavia tai korkeampia asetaldehydipitoisuuksia esiintyy mikrobien tuottamana ihmisten suolistossa alkoholin käytön yhteydessä.

Koska asetaldehydialtistus on aina kumulatiivinen, alkoholijuomien ja elintarvikkeiden tulisi mieluimmin olla täysin asetaldehydivapaita.

Ilmassa olevaa asetaldehydiä valvotaan elintarvikkeita tiukemmin

Työympäristön ja ilman laadun turvallisuudesta vastaavat viranomaiset ovat asettaneet asetaldehydille huomattavasti tiukemmat ”turvarajat” kuin elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaavat.

Vuonna 2008 Toronton ilman asetaldehydipitoisuus ylitti rajan, joka on vain 1/100–200-osa alkoholijuomien tai elintarvikkeiden sisältämästä keskimääräisestä asetaldehydipitoisuudesta. Tämä johti lainsäädäntöön, jonka perusteella Toronton ilman asetaldehydipitoisuutta tulee säännöllisesti seurata.