Suomessa on viime aikoina puhuttu yhä enemmän siitä, miten terveydenhuollon käytäntöjä voitaisiin uudistaa, jotta potilaat saisivat vaikuttavaa hoitoa ja rajalliset resurssit kohdentuisivat mahdollisimman järkevästi.  

 

Keskustelua vauhdittaa myös se, että Suomessa on aloittanut ensimmäinen implementaatiolääketieteen apulaisprofessori. Hänen tehtävänään on edistää tutkittuun tietoon perustuvien menetelmien käyttöönottoa potilastyössä sekä auttaa luopumaan hoidoista ja toimenpiteistä, joista potilaalle arvioidaan olevan vain vähän terveyshyötyä. 

 

Tämä näkyy myös laajemmin sote-uudistuksen tavoitteissa. Suomen hallitus etsii säästöjä kohdentamalla julkisen terveydenhuollon voimavaroja nykyistä vaikuttavammin ja kustannustehokkaammin. Potilaille olisi kuitenkin tarjottava oikea tutkimus ja hoito oikeaan aikaan säästötarpeista huolimatta. 

 

Norja nosti gastroskopiat arvioinnin kohteeksi 

Norjassa tähän haasteeseen on tartuttu luomalla karsimislista vähähyötyisistä hoidoista. Siellä kolme toimenpidettä on nostettu uudelleenarvioinnin kohteeksi: tietyt olkapään leikkaukset, kroonisen sepelvaltimotaudin varjoainekuvaus sekä mahalaukun tähystys eli gastroskopia alle 45-vuotiailla potilailla, joilla ei ole hälyttäviä oireita. 

 

Gastroskopia on yleinen tutkimus, mutta sen tarvetta arvioidaan eri potilasryhmissä entistä tarkemmin. Norjassa tehtiin vuonna 2022 noin 112 000 gastroskopiaa, joista 27 prosenttia kohdistui alle 45-vuotiaisiin. Kun Sørlandetin sairaalassa tiukennettiin lähetekriteerejä, tämän ikäryhmän gastroskopiat vähenivät 12–22 prosenttia. 

 

Tuoreessa Yleislääkäri-lehden kirjoituksessa (5/2026) Suomessa gastroskopioiden vuosittaisten lukumääräksi arvioitiin 85 000. Kun mukaan lasketaan arviolta 100 000 kolonoskopiaa, näiden kahden toimenpiteen vuosittaiset kustannukset nousevat yhteensä noin 113 000 000 euroon.  

 

Samassa Yleislääkäri-lehden kirjoituksessa suunnattiin huomio gastrointestinaalisten endoskopioiden ympäristövaikutuksiin, sillä ne ovat kolmanneksi suurin jätteiden tuottaja terveydenhuollossa. 

 

Myös potilaat hyötyvät paremmin kohdennetuista hoidoista 

Parempi kohdentaminen olisi toivottavaa myös potilaiden näkökulmasta. Gastroskopia voi olla epämiellyttävä toimenpide, eikä sen hyöty ole kaikissa tilanteissa yhtä suuri. Alle 55-vuotiailla mahasyövän riski on pieni erityisesti silloin, kun potilaalla ei ole hälyttäviä oireita.  

 

Norjan mallissa olennaista on tarpeettomien invasiivisten toimenpiteiden korvaaminen silloin, kun se on turvallista. Esimerkiksi sepelvaltimotaudin arvioinnissa potilas voidaan ohjata invasiivisen varjoainekuvauksen sijaan tietokonetomografiaan. 

 

Norjan lisäksi myös muissa maissa on koottu listauksia vähähyötyisistä hoidoista. Esimerkiksi Suomessa on laadittu ”Vältä viisaasti” -lista, jossa suositellaan välttämään esimerkiksi pitkäaikaista lääkitystä dyspepsian hoidossa.  

 

Mitä gastroskopian rinnalle tai tilalle?  

Kaikkia ylävatsakivusta kärsiviä potilaita ei ole välttämätöntä tähystää, sillä tutkimuslöydös on usein normaali. Tutkimuksen mukaan lähes 90 %:ssa gastroskopioista löydös ei ole kliinisesti merkittävä1. Kun tähystykset kohdennetaan tarkemmin, resursseja voidaan vapauttaa niihin tilanteisiin, joissa tutkimuksen vaikuttavuudesta on vahvin näyttö. 

 

Terveysteknologian alalla on kehitetty ei-invasiivisia ratkaisuja, jotka tarjoavat vaihtoehdon gastroskopian kaltaisille tutkimuksille tilanteissa, joissa tähystys ei ole välttämätön tai ensisijainen toimenpide. Kohdentaminen edellyttää keinoja erotella tähystystä tarvitsevat potilaat heistä, joille siitä ei koidu hyötyä. 

 

Esimerkiksi mahaspesifiset biomarkkerit voivat auttaa tunnistamaan kohonneen mahasyövän riskitekijöitä ja ohjaamaan näitä potilaita gastroskopiaan. Ei-invasiiviset diagnostiset testit ovat potilaille helpompia ja auttavat kohdentamaan terveydenhuollon rajallisia resursseja viisaammin.  

 

Näiden menetelmien vahvuus on käytettävyydessä, sillä näytteenotto onnistuu myös perusterveydenhuollossa. Esimerkiksi veri- tai ulostenäytteestä määritettävät biomarkkerit kertovat ruoansulatuskanavan tilasta ilman invasiivista toimenpidettä. Seurauksena osa potilaista välttyy toimenpiteeltä, jota ei olisi tarvittu, samalla kun tähystystä tarvitsevat pääsevät tutkimukseen aiemmin. 

 

Norjan kokemus osoittaa, että osa vähennetyistä hoito- ja tutkimusmenetelmistä on korvautunut muilla vastaavilla toimenpiteillä, joten kukaan ei ole jäänyt ilman hoitoa. 

 

1 Beaton DR, Sharp L, Lu L, Trudgill NJ, Thoufeeq M, Nicholson BD, Rogers P, Docherty J, Jenkins A, Morris AJ, Rösch T, Rutter MD. Diagnostic yield from symptomatic gastroscopy in the UK: British Society of Gastroenterology analysis using data from the National Endoscopy Database. Gut. 2024 Aug 8;73(9):1421-1430. doi: 10.1136/gutjnl-2024-332071. PMID: 38697772. 

 

Muita lähteitä: 

www.laakarilehti.fi  

www.vm.fi  

www.finlex.fi 

https://skde.fnsp.nhn.no  

www.kaypahoito.fi  

 

 

Usein kysytyt kysymykset 

 

Mitä implementaatiolääketiede tarkoittaa? 
Implementaatiolääketiede edistää tutkittuun tietoon perustuvien menetelmien käyttöönottoa potilastyössä. Lisäksi sen avulla luovutaan hoidoista ja toimenpiteistä, joista potilaalle arvioidaan olevan vain vähän terveyshyötyä. Suomessa on aloittanut ensimmäinen implementaatiolääketieteen apulaisprofessori. 

 

Mitkä hoidot Norja on nostanut karsimislistalleen? 
Norja on nostanut uudelleenarvioitavaksi kolme toimenpidettä. Ne ovat tietyt olkapään leikkaukset, kroonisen sepelvaltimotaudin varjoainekuvaus sekä gastroskopia alle 45-vuotiailla potilailla, joilla ei ole hälyttäviä oireita. 

 

Miksi Norja arvioi uudelleen nuorten potilaiden gastroskopioita? 
Norjassa tehtiin vuonna 2022 noin 112 000 gastroskopiaa, ja niistä 27 prosenttia kohdistui alle 45-vuotiaisiin. Tässä ikäryhmässä mahasyövän riski on pieni, jos potilaalla ei ole hälyttäviä oireita. Kun Sørlandetin sairaalassa tiukennettiin lähetekriteerejä, alle 45-vuotiaiden gastroskopiat vähenivät 12–22 prosenttia. 

 

Kuinka paljon gastroskopioita ja kolonoskopioita Suomessa tehdään ja paljonko ne maksavat? 
Yleislääkäri-lehden (5/2026) arvion mukaan gastroskopioita tehdään vuosittain noin 85 000 ja kolonoskopioita noin 100 000. Näiden kahden toimenpiteen vuosittaiset kustannukset ovat yhteensä noin 113 miljoonaa euroa. Lisäksi ruoansulatuskanavan endoskopiat ovat terveydenhuollon kolmanneksi suurin jätteiden tuottaja. 

 

Tarvitseeko jokainen ylävatsakivusta kärsivä potilas gastroskopian? 
Ei tarvitse. Tutkimuksen mukaan lähes 90 prosentissa gastroskopioista löydös ei ole kliinisesti merkittävä. Kun tähystykset kohdennetaan tarkemmin, resursseja vapautuu niihin tilanteisiin, joissa tutkimuksen vaikuttavuudesta on vahvin näyttö. 

 

Jääkö joku ilman hoitoa, kun vähähyötyisiä toimenpiteitä karsitaan? 
Norjan kokemuksen mukaan ei jää. Osa vähennetyistä tutkimuksista ja hoidoista korvataan vaikuttavimmilla potilasta paremmin auttavilla menetelmillä. Esimerkiksi sepelvaltimotaudin arvioinnissa invasiivisen varjoainekuvauksen sijaan voidaan käyttää tietokonetomografiaa.