Helikobakteeri vasta-aineet (IgG)
Helikobakteeri pesii infektoituneella ihmisellä mahalaukun limakalvolla. Se tarttuu yleensä lapsuudessa ja aiheuttaa tulehduksen (infektion), mikä hoitamattomana muuttuu krooniseksi. Infektio on hyvin yleinen vanhemmissa ikäluokissa. Osalla infektoituneista ihmisistä mahalaukun limakalvo surkastuu (atrofioituu) vuosikymmenien kuluessa, mikä voi lisätä riskiä sairastua erilaisiin sairauksiin (mahalaukun syöpä, mahahaava) ja puutostiloihin (B12-vitamiini, rauta, kalsium, magnesium). Infektio on todennäköinen, kun vasta-ainetaso on yli 30 EIU.
Pepsinogeeni I
Pepsinogeeni I -pitoisuus veressä kuvastaa mahalaukun runko-osan (korpus) limakalvon rakennetta ja toimintaa. Mahalaukun runko-osan limakalvon surkastuessa veren pepsinogeeni I -pitoisuus laskee alle 30 microg/l.
Pepsinogeeni II
Pepsinogeeni II -pitoisuus veressä kuvastaa koko mahalaukun limakalvon rakennetta ja toimintaa. Sen pitoisuus verenkierrossa nousee mahalaukun limakalvon tulehduksessa (raja-arvo 15 microg/l), minkä syynä on useimmiten helikobakteeri-infektio tai muusta syystä johtuva limakalvoärsytys.
Pepsinogeeni I/Pepsinogeeni II
Pepsinogeeni I/Pepsinogeeni II -suhde laskee selvästi (alle 3) mahalaukun runko-osan surkastuessa.
Gastriini-17
Gastriini-17-pitoisuus veressä kuvastaa mahalaukun pohjaosan (antrum) rakennetta ja toimintaa. Biohitin monoklonaalinen vasta-aine mittaa ainoastaan gastriini-17-aminoidun peptidin, jolla on spesifinen reseptori ainoastaan parietaalisoluissa. Se erittyy yksinomaan antrumin G-soluista ja kiihdyttää runko-osan parietaalisolujen suolahapon eritystä mahalaukkuun. Veren gastriini-17 pitoisuus (paastoarvo) laskee mahan sisällön happamuuden lisääntyessä (pH alle 2,5) (alle 1 pmol/l merkitsee erittäin suurta suolahapon eritystä). Gastriini-17 paastoarvo laskee myös antrumin limakalvon atrofiassa, missä G-solut häviävät. Matala paastoverinäytteen gastriini-17 taso voi merkitä joko antrumin limakalvon atrofiaa tai lisääntynyttä suolahapon eritystä. Jos proteiinistimulaatiokokeessa gastriini-17-pitoisuus on yli 5 pmol/l, kyseessä on erittäin hapan mahalaukku eikä antrumin limakalvon atrofia. Sen sijaan jos taso ei nouse, kyseessä on antrumin limakalvon atrofia. Jos gastriini-17-paastoarvo on yli 10 pmol/l, on yleensä kyseessä hapoton mahalaukku (PPI-lääkitys tai korpuslimakalvoon rajoittuva atrofia).